Maaperällä on ratkaiseva merkitys ilmaston suojelussa. Jotkut maat pysyvät koskemattomina, kun taas toiset ovat omistettu maataloudelle. Maaperä voi sitoa hiiltä ja toimia siten hiilinieluna. Muokkauksessa ne vapauttavat kasvihuonekaasuja, kuten CO2: ta tai typpeä. Siksi on tärkeää viljellä mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
Kyntäminen on ympäristöystävällistä
"Catch-C-projekti" koostui 291 pitkäaikaisesta kokeilusta eri puolilla Eurooppaa. Tutkimuksessa pääteltiin, että kyntö on ympäristöystävällisempää kuin kevennetty maanmuokkaus ja suorakylvö. Kyntö varmistaa satotason ja rajoittaa samalla CO2- ja typpikaasupäästöjä verrattuna kahteen muuhun viljelymenetelmään.
Catch-C: Maatalouden hoitokäytäntöjen ja -tyyppien yhteensopivuus EU: ssa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja maaperän terveyden parantamiseksi
Humus ja humus
Humus (orgaaninen aines) koostuu 60% hiilestä. Humus on hedelmällisyyden avaintekijä, mutta sen sijainti maakerroksissa on tärkeä. Jos humus sijaitsee yläkerroksessa, se ei ole vakaa ja vapauttaa paljon kasvihuonekaasuja, kuten CO2:ta ja typpeä. Kun humus haudataan kyntämällä, se leviää koko maaprofiiliin. Se on siten stabiilia ja sitä kutsutaan pysyväksi humukseksi. Tämän jälkeen hiilidioksidi varastoidaan.
Humus voi edustaa keskimäärin 5% maaperäprofiilista. Mitä matalampi kyntö, sitä korkeampi humuspitoisuus maaprofiilissa.
Toinen rikkaasta humusmaasta saatava etu on sen tumma väri, joka auttaa maaperää lämpenemään nopeammin keväällä. Tämä edistää kasvien kasvua.
Kyntö ja humus
Maaperän humuspitoisuuden prosenttiosuus johtuu monimutkaisesta vuorovaikutuksesta seuraavien välillä:
- orgaanisten materiaalien määrä ja koostumus maaperässä
- maaperän orgaanisten materiaalien säilyttäminen, hajoaminen ja stabilointi
Pysyvä humus on ilmastonsuojelun kannalta erityisen tärkeää. Siitä on huolehdittava. Jos orgaanisen hiilen saanti maaperässä vähenee, vapautuu hiilidioksidia. Ja päinvastoin, jos tarjonta kasvaa, CO2 kiinnittyy sitten maaperään.
Kyntämällä orgaaniset materiaalit sisällytetään hyvin koko työskentelysyvyyteen. Kyntö tarjoaa myös optimoidun kosteus- ja ilmapitoisuuden prosessin aikana, mikä mahdollistaa orgaanisten materiaalien hajoamisen. Ne ovat hautautuneet ja rajoittavat siten hiilidioksidin ja typen vapautumista.
Muita humuksen syntymistä edistäviä tekijöitä on erilaisten kasvijätteiden kyntäminen viljelykierron avulla. Myös peitekasvien käyttö on suositeltavaa, mieluiten monilajisilla sekoituksilla.
Rikkaruohojen täydellisellä hautaamisella maaperään on kaksi etua: se on tehokas rikkaruohojen ja tautien torjuja ja se vähentää kemikaalien käytön tarvetta. Se auttaa noudattamaan Euroopan vihreää sopimusta, jonka tavoitteena on vähentää maataloudessa käytettäviä kemikaaleja 50 prosentilla.
Kyntö ja terve maaperä
Kielin yliopisto seurasi mykotosiinin tuotantoa maaperässä maissin viljelyssä. He päättelivät, että kyntäminen vähentää huomattavasti sienitautien riskiä muihin viljelymenetelmiin verrattuna ja että viljelykierrot ovat suositeltavia.
Lähde: maissiseuranta, Kielin yliopisto, 2012 (mukautettu)
* Deoksinivalenoli = eri sienten metaboliitti (Fusarium culmorum, Fusarium gramineum jne.
Miksi kyntää Kvernelandilla?
Agronomian näkökulmasta Kvernelandin auravalikoima on laaja. Kvernelandin aurat ovat myös tunnettuja maailmanlaajuisesti ominaisuuksistaan. Odotuksissa on täydellistä kyntöä, joka tarjoaa puhtaan kylvöalustan. Rikkaruohot haudataan ja ne myös edistävät hajotessaan humuksen kasvua.
Koska humus sijaitsee maaperän yläosassa, voidaan kyntö neuvoa suorittamaan mahdollisimman matalaan työsyvyyteen. Kaikki Kvernelandin siipimallit mahdollistavat tehokkaan matalan kynnön. Tämä mahdollistaa korkeamman humuspitoisuuden maaperän ylemmissä kerroksissa.
Jotta vältetään pellon kuivumiseen ja veden kapillaarisuuteen vaikuttavan jankon muodostuminen, suosittelemme kyntösyvyyden muuttamista vuosien välillä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Eco-vannasta työskennellessäsi 10 cm työsyvyyden alapuolella. Se poistaa jankon
Kvernelandin aurat ovat kilpailijoita kevyempiä. Näin voidaan käyttää pienempiä kevyempiä traktoreita, mikä rajoittaa mahdollista maaperän tiivistymistä.
Taneli Hyttinen kertoo kokemuksestaan:
”Olen yrittänyt työskennellä maillani ilman auraa viime vuosina. Tämä johtui yleisestä trendistä kustannusten säästämiseksi. Mutta minun on myönnettävä, että tulos kääntyi päinvastaiseksi: Satotasot laskivat, samalla kun rikkakasvit lisääntyivät, ja tätä oli vaikea hallita. Lisäksi pellon kuivuminen ei toiminut yhtä hyvin kuin edes matalassa kynnössä, jos käytin lautasmuokkainta kylvömuokkaukseen. Olen vakuuttunut siitä, että kyntäminen tuottaa tulosta. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä joka vuosi – mutta en todellakaan enää tee mitään viljelykiertoa ilman kyntämistä.”
