Niittokorkeuteen kulminoituu rehun puhtaus ja laatu. Karhottaminen vaatii hiukan pitempää niittosänkeä, ettei karholle nouse maata, joka pieninäkin määrinä heikentää rehun laatua oleellisesti. Märehtijä ei ansaitse maata rehun seassa.
Myös karhotin on pitkäikäisempi, kun niitetään korkeampaan sänkeen. Niitetty heinä jää korkeammalle, jolloin karhotin voi kulkea ylempänä. Epätasaisuuksissa piikit eivät niin helposti ruovi maata, mikä vähentää karhottimen rakenteisiin kohdistuvaa rasitusta ja parantaa koneen kestävyyttä.
Korkeampi niittosänki säästää myös teräkuluja niin niittokoneilta kuin korjuukoneiltakin. Liian matala niitto nostaa maata ja pikkukiviä karholle ja edelleen korjuukoneeseen. Ajosilppurissa liian matala niittokorkeus näkyy dramaattisesti, koska kone ahmii hetkessä valtavan rehumassan lävitseen. Pikkukivet syövät terät, ajonopeus hidastuu ja polttoainekulu nousee hetkessä. Urakoitsijoiden mukaan niittomiehen tavat näkyvät ajosilppurin terillä välittömästi.
Moni pohtii myös, voisiko niittomurskainta korvata pelkällä niitolla? Voi, toisinaan, mutta vain tietyin edellytyksin, lue alta lisää.
Karhottimistakin käydään kovaa keskustelua markkinoilla. Lue artikkeli, miten karhottimella saadaan parannettua korjuukoneen tehoa:
Mikäli haluat jatkaa suoraan Kvernelandin rehukoneiden nettisivulle, klikkaa tästä: