Karhon koostumuksella ja näin ollen karhotintyypillä on väliä. Jos karho on epätasainen, koostumukseltaan kierteinen, muuten möykkyinen tai epätasainen, ajosilppurimiehellä ei ole kivaa.
Karhottamiseen otetaan voimakkaasti kantaa nimenomaan ajosilppurin istuimelta. Ajokaksikon ajosilppuria ajavan kuljettajan, Lauri Hännisen mukaan karhottamisella on kymmenien prosenttien vaikutus ajosilppurin työtehoon. ”Niittomurskaimen jäljiltä heinät ovat ikään kuin tietyssä järjestyksessä.” Lauri pohjustaa. ”Neliroottorinen karhotin ei sotke karhon järjestystä, jolloin ajosilppurin syönti on tasaista.”
Ajosilppurilla voidaan ajaa käsiohjauksella niin kovaa kun mosasta irtoaa ja aivan kidan täydeltä, kun syöttö pelaa aina ja materiaalivirtaus hakkurille on tasaista. Korjuuteho paranee ja polttoaineen kulutus pysyy kurissa. ”Karhosta ei saa tehdä pullataikinaa”, Lauri tuumaa. ”Se hidastaa eniten.”
Miksu niittaa karhon koostumuksen vielä lopuksi mainitsemalla, että paalaimellekin voi karhottaa 15m leveydeltä, vaikka ei moni uskoisi. ”Kyllä sitä kokeiltiin ja hyvin se meni”, hän toteaa. Toki heinää ei siinä kohti ollut aivan valtavasti.
Millainen karhotin pitäisi olla? Karhotin pitää valitan käyttömäärän ja -profiilin mukaisesti.
Suomessa on pieniäkin peltolohkoja, mutta karhottamistyötä olisi aivan valtavasti. Tilanne on yhä tutumpi urakoitsijalle, mutta voiko isoa karhotinta käyttää pienillä lohkoilla?
Onko karhottamisen kannalta mitään väliä, miten niittää? Ainakaan maata myöten ei tule ajaa, se on aivan selviö. Mutta miksi se on näin? Pitkään sänkeen ajettaessa osa jää peltoon, mutta siltikin...?